Parisuhdeväkivalta Suomessa 2026: luvut ja mistä apua

Parisuhde on useimmille suomalaisille turvan ja läheisyyden tärkein lähde, mutta osalle koti muuttuu paikaksi, jossa pelko on jatkuvasti läsnä. Toukokuun 29. päivänä 2026 aihe on poikkeuksellisen ajankohtainen: tuoreimmat viranomaistilastot kertovat, että ilmiö ei ole kadonnut vaan kasvanut, ja samalla Suomi on noussut kiusalliseen kärkeen eurooppalaisissa väkivaltavertailuissa. Tämä artikkeli kokoaa yhteen sen, mitä parisuhdeväkivalta tarkoittaa vuonna 2026, mitä luvut kertovat, miten ilmiön tunnistaa ja ennen kaikkea mistä apua saa heti.

Käsittelemme aihetta asiallisesti ja tutkimustietoon nojaten. Tavoitteena ei ole pelotella vaan antaa lukijalle työkalut: tunnistaa väkivallan eri muodot, ymmärtää väkivallan kierteen logiikka ja löytää oikea palvelu silloin, kun omassa tai läheisen suhteessa jokin ei ole kunnossa. Kaikki tässä esitetyt luvut perustuvat Tilastokeskuksen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä muiden virallisten lähteiden vuosien 2024 – 2026 julkaisuihin.

Jos luet tätä artikkelia siksi, että tilanteesi tuntuu pelottavalta juuri nyt, voit siirtyä suoraan kohtaan, jossa kerromme palveluista ja yhteystiedoista. Apu on lähempänä kuin ehkä uskotkaan, ja sitä saa nimettömänä, maksutta ja ympäri vuorokauden. Muistathan: jos olet välittömässä vaarassa, soita aina ensin hätänumeroon 112.

Mitä parisuhdeväkivalta tarkoittaa vuonna 2026?

Parisuhdeväkivalta on nykyisen tai entisen kumppanin tekemää väkivaltaa, joka voi kohdistua sekä avo- että aviopuolisoon tai seurustelukumppaniin. Laajempi käsite, lähisuhdeväkivalta, kattaa myös muut läheiset: lapset, vanhemmat ja muut perheenjäsenet. Viranomaistilastoissa nämä raportoidaan usein yhdessä, koska saman katon alla tapahtuva väkivalta kietoutuu monin tavoin yhteen.

Olennaista on, että väkivalta ei tarkoita vain fyysistä satuttamista. Käytettävissä olevien tietojen perusteella suuri osa kumppanin kokemasta vahingosta on henkistä, taloudellista tai seksuaalista, ja juuri nämä muodot jäävät usein tunnistamatta sekä uhrilta itseltään että ympäristöltä. Terveen ja epäterveen suhteen rajan hahmottaminen auttaa: aito kumppanuus rakentuu turvallisuudelle, ei pelolle, kuten todellisen rakkauden merkit osoittavat.

Väkivalta on harvoin yksittäinen teko. Tyypillisesti se on toistuvaa ja vähitellen vakavoituvaa, ja siihen liittyy vallankäytön ulottuvuus: toinen osapuoli pyrkii hallitsemaan toista pelon, syyllistämisen tai fyysisen ylivoiman avulla. Juuri tämä toistuvuus ja vallan epätasapaino erottavat väkivallan satunnaisesta riidasta tai yksittäisestä konfliktista. Mitä aikaisemmin merkit tunnistetaan, sitä paremmat ovat mahdollisuudet katkaista kierre ennen sen vakavoitumista.

Väkivallan eri muodot

• Fyysinen väkivalta: lyöminen, töniminen, kuristaminen, esineillä satuttaminen tai liikkumisen estäminen.
• Henkinen väkivalta: nimittely, jatkuva arvostelu, uhkailu, eristäminen ystävistä ja suvusta sekä pelottelu.
• Taloudellinen väkivalta: rahankäytön kontrollointi, työssäkäynnin estäminen tai velkaannuttaminen kumppanin nimiin.
• Seksuaalinen väkivalta: pakottaminen, painostaminen tai suostumuksen sivuuttaminen.
• Digitaalinen väkivalta: viestien ja sijainnin valvonta, vakoilusovellukset ja painostava yhteydenpito.

Miksi ilmiö jää usein piiloon

Tilastokeskus korostaa toistuvasti, että rikostilastot kuvaavat vain viranomaisten tietoon tulleita tapauksia, eivätkä siten kaikkea kotona tapahtuvaa väkivaltaa. Suuri osa tapauksista jää ilmoittamatta häpeän, pelon, taloudellisen riippuvuuden tai lasten vuoksi. Tämä piiloon jäävä osuus tarkoittaa, että todelliset luvut ovat tilastoja korkeammat, ja se tekee aiheesta vaikeasti mitattavan mutta sitäkin tärkeämmän nostaa esiin.

Lyhyt katsaus historiaan ja asenteiden muutokseen

Parisuhdeväkivallan kohtelu yhteiskunnallisena ongelmana on Suomessa varsin tuore ilmiö. Avioliitossa tapahtunut raiskaus säädettiin rangaistavaksi vasta vuonna 1994, ja lähestymiskielto otettiin käyttöön vuonna 1999. Pitkään kotona tapahtunutta väkivaltaa pidettiin perheen sisäisenä asiana, johon viranomaiset puuttuivat varovasti.

2000-luvulla suunta on muuttunut. Suomi ratifioi Euroopan neuvoston Istanbulin sopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi vuonna 2015, ja turvakotipalvelut siirtyivät valtion rahoitettaviksi samana vuonna. Tuorein merkkipaalu on vuonna 2023 voimaan tullut suostumusperusteinen seksuaalirikoslaki, joka muutti raiskauksen määritelmän perustumaan vapaaehtoisuuden puutteeseen. Näiden uudistusten myötä myös ilmoitusalttius on kasvanut, mikä osaltaan selittää tilastolukujen nousua.

Asenteiden muutos näkyy myös arkikielessä. Aiemmin puhuttiin perheväkivallasta tavalla, joka häivytti tekijän vastuun ja esitti väkivallan molemminpuolisena perheen ongelmana. Nykyään käytetään täsmällisempiä termejä, kuten lähisuhdeväkivalta ja naisiin kohdistuva väkivalta, jotka tunnistavat ilmiön rakenteen ja vallan epätasapainon. Kielen muutos ei ole pelkkää sanahelinää, vaan se ohjaa sitä, miten viranomaiset, terveydenhuolto ja koko yhteiskunta ilmiöön suhtautuvat.

Mitkä tekijät lisäävät väkivallan riskiä?

Parisuhdeväkivallalle ei ole yhtä ainoaa syytä, vaan kyse on monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Tutkimustiedon perusteella tietyt olosuhteet kuitenkin lisäävät riskiä, vaikka ne eivät koskaan oikeuta väkivaltaa eivätkä yksin sitä selitä. Riskitekijöiden tunteminen auttaa tunnistamaan haavoittuvia tilanteita ja kohdentamaan ennaltaehkäisyä.

• Päihteiden ongelmakäyttö, joka heikentää itsehillintää ja kärjistää konflikteja.
• Mustasukkaisuus ja kontrollin tarve, jotka ilmenevät omistushaluisena käytöksenä.
• Taloudelliset vaikeudet ja työttömyys, jotka lisäävät kotitalouden stressiä.
• Aiemmat väkivaltakokemukset, esimerkiksi väkivaltaa nähnyt lapsuus.
• Raskaus ja erotilanne, jotka ovat tunnetusti väkivallan kärjistymisen riskihetkiä.

Erityistä huomiota ansaitsee erotilanne. Tutkimusten mukaan väkivallan riski ei suinkaan poistu, kun uhri päättää lähteä, vaan saattaa jopa kasvaa heti eron jälkeisinä viikkoina, kun tekijä menettää kontrollin. Tämä on yksi syy siihen, miksi turvallisuussuunnitelma kannattaa tehdä ammattilaisen kanssa ennen lähtöä. Eroon liittyvistä ilmiöistä laajemmin kertoo myös katsaus siihen, kuinka moni avioliitto päättyy eroon Suomessa.

Tuoreimmat tilastot – parisuhdeväkivalta luvuissa

Tilastokeskuksen mukaan viranomaisten tietoon tuli vuonna 2024 noin 13 000 pari- ja lähisuhdeväkivaltarikosta, ja niissä oli arviolta 12 500 uhria. Luku on noin kaksi prosenttia edellisvuotta suurempi, ja se jatkaa usean vuoden nousutrendiä. Aikuisia uhreja oli tilaston mukaan noin 9 500 ja alaikäisiä noin 3 000.

Pidemmän aikavälin kehitys on huolestuttava. Tuoreimpien rikostilastojen perusteella uhrien määrä on noussut tasaisesti useita vuosia peräkkäin, eikä Lääkärilehden mukaan kasvua selitä yksin parantunut ilmoitusalttius, vaan taustalla on myös todellinen palvelutarpeen lisääntyminen terveydenhuollossa.

Taulukko havainnollistaa, miten väkivalta parisuhteessa ja muissa lähisuhteissa on lisääntynyt viranomaisten tietoon tulleissa tapauksissa noin 1 600 uhrilla vuodesta 2021 vuoteen 2024. Trendi on samansuuntainen sekä aikuisten että alaikäisten kohdalla, vaikka alaikäisten uhrien määrä vaihtelee vuosittain enemmän.

On tärkeää suhtautua näihin lukuihin oikein. Ne kertovat vain jäävuoren huipun, sillä uhritutkimusten perusteella vain murto-osa parisuhteessa tapahtuvasta väkivallasta päätyy koskaan viranomaisten tietoon. Siksi tilastojen kasvua ei pidä tulkita pelkästään huononemiseksi: osa noususta heijastaa sitä, että yhä useampi uhri uskaltaa hakea apua ja tehdä rikosilmoituksen. Samaan aikaan piiloon jäävä osuus on edelleen suuri, mikä korostaa matalan kynnyksen palveluiden merkitystä.

Naisiin kohdistuva väkivalta ja ilmiön sukupuolittuneisuus

Parisuhdeväkivalta on Suomessa vahvasti sukupuolittunut ilmiö. Tilastokeskuksen vuoden 2024 tietojen mukaan täysi-ikäisistä uhreista noin 74 prosenttia oli naisia, ja naisuhrien määrä oli arviolta 7 100. Vastaavasti rikoksesta epäillyistä noin 75 prosenttia oli miehiä. Sama suhde on toistunut vuodesta toiseen: myös vuonna 2023 täysi-ikäisistä uhreista naisia oli noin 74 prosenttia.

Tämä ei tarkoita, etteivätkö miehet voisi olla uhreja. Tuoreimpien tietojen mukaan noin neljännes aikuisuhreista on miehiä, ja heidän kohdallaan kynnys hakea apua voi olla erityisen korkea häpeän ja sukupuoliroolien vuoksi. Naisiin kohdistuva väkivalta on kuitenkin lukumääräisesti ja vakavuudeltaan ilmiön ydin, ja siksi useimmat erityispalvelut on suunnattu juuri naisille, vaikka apua tarjotaan kaikille sukupuolille.

Sukupuolittuneisuus näkyy myös väkivallan seurauksissa: naisten kokema parisuhdeväkivalta johtaa useammin vakaviin vammoihin ja kuristamiseen, joka on yksi vakavimmista henkeen kohdistuvan väkivallan ennusmerkeistä. Kun suhteessa esiintyy toistuvaa pelkoa ja kontrollia, kyse ei ole tavanomaisesta parisuhteen kriisistä vaan vakavammasta ilmiöstä, jonka tunnistaminen on tärkeää erottaa siitä, milloin parisuhde on tullut tiensä päähän.

Tilastojen tulkinnassa on syytä muistaa, että sukupuolittuneisuus ei tarkoita kaikkien miesten olevan tekijöitä tai kaikkien naisten uhreja. Kyse on tilastollisesta painottumisesta, joka näkyy erityisesti vakavimmissa, toistuvissa ja terveydelle vaarallisissa väkivallan muodoissa. Samalla on tärkeää, ettei kenenkään kokemusta vähätellä sukupuolen perusteella. Jokaisella väkivaltaa kokeneella on oikeus apuun riippumatta siitä, kuka on uhri ja kuka tekijä.

Suomi ja Pohjoismaat EU:n väkivaltavertailussa

Yksi vuoden 2026 puhutuimmista havainnoista on niin sanottu pohjoismainen paradoksi. Tilastokeskuksen tietotrendit-artikkelin mukaan kolme Pohjoismaata lukeutuu EU:n väkivaltavertailussa viiden väkivaltaisimman maan joukkoon, eikä kyse ole sattumasta tai mittausvirheestä.

Selitys on monitahoinen. Artikkelin mukaan korkea sijoitus heijastaa osittain sitä, että näissä maissa väkivaltaa todella raportoidaan rohkeammin kuin monessa muussa EU-maassa, jossa tasa-arvon ja luottamuksen taso on matalampi. Tasa-arvoinen yhteiskunta voi siis paradoksaalisesti tuottaa korkeampia lukuja, koska uhrit uskaltavat kertoa kokemuksistaan. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että väkivaltaa myös tapahtuu paljon.

Vertailu osoittaa, että parisuhdeväkivalta ei ole vain suomalainen ongelma vaan koko Pohjolan yhteinen haaste. Ruotsi, Tanska ja Suomi näkyvät vertailuissa toistuvasti, mikä on suunnannut myös pohjoismaista yhteistyötä ja tutkimusta ilmiön juurisyihin, kuten alkoholinkäyttöön, mustasukkaisuuteen ja kontrollin tarpeeseen.

Paradoksin tulkinnassa kannattaa olla varovainen. Vaikka korkea raportointiaste osittain selittää lukuja, se ei tee Suomesta turvallista maata väkivallan suhteen. Kansainväliset selvitykset ovat toistuvasti nostaneet esiin, että Suomella on edelleen tehtävää erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyssä ja palveluiden riittävyydessä. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on onnistunut monessa, mutta tämä ilmiö muistuttaa, ettei tasa-arvo toteudu automaattisesti kodin seinien sisällä.

Lähisuhdeväkivallan hinta yhteiskunnalle

Inhimillisen kärsimyksen lisäksi parisuhdeväkivallalla on mittava taloudellinen hinta. Valtioneuvoston selvityksen mukaan kustannukset koostuvat sekä palvelujen käytöstä että menetetyistä verotuloista, ja suuri osa kuluista jää piiloon, koska väkivalta itsessään on piiloinen ongelma.

Vaikka kustannusten esiin nostaminen voi tuntua kylmältä inhimillisen kärsimyksen rinnalla, se on tärkeää päätöksenteon kannalta. Kun ilmiön hinta tehdään näkyväksi euroina, ennaltaehkäisyyn ja palveluihin on helpompi perustella resursseja. Taloudellinen näkökulma täydentää siis eettistä: väkivallan torjunta kannattaa sekä inhimillisesti että yhteiskunnan kukkaron kannalta.

Käytettävissä olevien arvioiden perusteella naisten kokeman fyysisen parisuhdeväkivallan suorat terveydenhuollon lisäkustannukset ovat luokkaa 150 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi väkivaltaa kokeneen henkilön terveydenhuollon lisäkustannukset voivat arvioiden mukaan olla noin 1 024 euroa henkilöä kohden vuodessa muuhun väestöön verrattuna. Nämä luvut ovat varovaisia arvioita, sillä ne kattavat vain osan kokonaiskuluista.

Taloudelliset luvut korostavat, että ennaltaehkäisy ja varhainen apu eivät ole pelkkä inhimillinen vaan myös taloudellinen investointi. Jokainen turvakotijakso ja onnistunut puuttuminen voi säästää moninkertaisesti niihin verrattuna kuluihin, joita pitkittynyt väkivalta aiheuttaa terveydenhuollolle, oikeuslaitokselle ja työelämälle.

Kustannukset jakautuvat usealle hallinnonalalle, mikä tekee kokonaiskuvan hahmottamisesta vaikeaa. Terveydenhuollon päivystyskäynnit, pitkät sairauslomat, mielenterveyspalvelut, poliisin ja oikeuslaitoksen työ, lastensuojelu sekä turvakotijaksot muodostavat yhdessä summan, joka on huomattavasti yksittäisiä arvioita suurempi. Lisäksi merkittävä osa kuluista on välillisiä: menetettyä työpanosta, ennenaikaista työkyvyttömyyttä ja sukupolvelta toiselle siirtyviä haittoja, joita on lähes mahdotonta laskea euroissa.

Yleisiä myyttejä parisuhdeväkivallasta

Parisuhdeväkivaltaan liittyy sitkeitä uskomuksia, jotka vaikeuttavat avun hakemista ja syyllistävät uhria. Näiden myyttien purkaminen on osa ilmiön torjuntaa, sillä virheelliset käsitykset elävät yhä myös lähipiirissä ja toisinaan viranomaiskohtaamisissa.

• Myytti: »Jos se olisi niin paha, hän lähtisi.» Todellisuudessa lähteminen on vaarallisin ja vaikein vaihe, johon liittyy pelkoa, riippuvuutta ja usein lapset.
• Myytti: »Väkivalta johtuu alkoholista.» Päihteet voivat kärjistää tilanteita, mutta ne eivät aiheuta väkivaltaa eivätkä poista vastuuta.
• Myytti: »Henkinen väkivalta ei ole yhtä vakavaa.» Pitkäkestoinen henkinen väkivalta aiheuttaa vakavia ja pitkäaikaisia vaurioita.
• Myytti: »Riitely kuuluu suhteeseen.» Erimielisyys on normaalia, mutta pelko ja vallankäyttö eivät.

Myyttien sitkeys selittää osaltaan, miksi uhrit vaikenevat keskimäärin pitkään ennen avun hakemista. Asenneilmapiirin muutos, jossa vastuu asetetaan yksiselitteisesti tekijälle, on yhtä tärkeä kuin lainsäädäntö ja palvelut.

Digitaalinen väkivalta ja vaino

Yksi nopeimmin kasvavista parisuhdeväkivallan muodoista vuonna 2026 on digitaalinen väkivalta. Älypuhelimet, paikannussovellukset ja sosiaalinen media ovat tuoneet kontrollille uudet välineet, jotka ulottuvat myös eron jälkeiseen aikaan. Digitaalinen väkivalta on usein näkymätöntä ulkopuolisille, mutta sen vaikutus uhrin arkeen on jatkuva ja ahdistava.

Tyypillisiä digitaalisen väkivallan muotoja ovat puhelimen ja viestien jatkuva tarkkailu, salasanojen vaatiminen, sijainnin seuranta vakoilusovelluksilla, painostava ja loputon viestittely sekä yksityisten kuvien levittämisellä uhkaaminen. Kun tällainen seuranta on toistuvaa ja pelkoa aiheuttavaa, se voi täyttää vainoamisen tunnusmerkit, joka on Suomessa rangaistava rikos.

Suojautuminen kannattaa aloittaa käytännön toimista: vaihda salasanat turvallisella laitteella, tarkista puhelimen sovellukset ja paikannusasetukset sekä ota talteen todisteet, kuten kuvakaappaukset viesteistä. Nämä todisteet ovat arvokkaita, jos asia etenee lähestymiskieltoon tai rikosilmoitukseen. Apua digitaalisen väkivallan tilanteisiin saa myös Nollalinjasta. On hyvä huomata, että digitaalinen väkivalta kohdistuu erityisen usein nuoriin, joille jatkuva tavoitettavuus ja sosiaalisen median käyttö ovat osa arkea, ja siksi turvataitojen opettaminen verkossa on entistä tärkeämpää.

Henkisen väkivallan ja vallankäytön tunnistaminen

Henkinen väkivalta on usein fyysistä edeltävä ja sitä ylläpitävä vallankäytön muoto. Kansainvälisessä keskustelussa puhutaan pakottavasta kontrollista (coercive control), jossa tekijä rakentaa uhrin ympärille pelon ja riippuvuuden verkon. Suomessa henkisen väkivallan kriminalisoinnista on käyty keskustelua, ja oikeusministeriö on selvittänyt aihetta, vaikka erillistä omaa rikosnimikettä ei vielä vuonna 2026 ole säädetty.

Pakottavan kontrollin tunnistaa usein vasta jälkikäteen, koska se etenee vähitellen. Tyypillisiä merkkejä ovat:

1. Kumppani eristää sinut ystävistä, suvusta tai harrastuksista.
2. Sinun on selitettävä jatkuvasti, missä olet ja kenen kanssa.
3. Rahankäyttöäsi valvotaan tai oma tilisi on toisen hallinnassa.
4. Mielialasi riippuu siitä, millä tuulella kumppani on.
5. Pelkäät kumppanin reaktioita ja vältät tiettyjä aiheita.

Jos tunnistat näitä piirteitä, kyse ei ole tavallisesta erimielisyydestä. Terveessä suhteessa kumppanit ratkaisevat ristiriitoja tasavertaisina, eikä toisen tarvitse pelätä. Joskus suhdetta voi ja kannattaa korjata, ja avuksi on koottu asiantuntijan opas suhteen korjaamiseen, mutta väkivallan kohdalla ensisijaista on aina turvallisuus, ei suhteen pelastaminen hinnalla millä hyvänsä.

Pakottavan kontrollin kavalin piirre on, että se hämärtää uhrin oman arviointikyvyn. Kun arvostelu ja syyllistäminen jatkuvat pitkään, uhri alkaa epäillä omia havaintojaan ja jopa uskoa olevansa itse syyllinen tilanteeseen. Tätä kutsutaan toisinaan kaasuvalotukseksi. Ulkopuolinen näkökulma, olipa se ystävä tai ammattilainen, on usein ratkaiseva apu todellisuuden hahmottamisessa. Jos epäröit, onko kokemasi väkivaltaa, jo se epäröinti on hyvä syy keskustella asiasta luotettavan tahon kanssa.

Väkivallan kierre ja sen vaiheet

Parisuhdeväkivalta etenee usein toistuvana kiertona, joka selittää, miksi suhteesta on niin vaikea lähteä. Kierre auttaa ymmärtämään, ettei kyse ole uhrin heikkoudesta vaan vallankäytön dynamiikasta.

• Jännitteen kasvu: ilmapiiri kiristyy, uhri yrittää välttää konfliktia ja varoa.
• Väkivallan purkaus: jännite purkautuu fyysisenä, henkisenä tai seksuaalisena väkivaltana.
• Katumus ja kuherrus: tekijä pyytää anteeksi, lupaa muuttua ja on hellä.
• Tyyni vaihe: kaikki näyttää hyvältä, kunnes jännite alkaa taas kasvaa.

Kierron edetessä tyynet vaiheet usein lyhenevät ja väkivalta vakavoituu. Juuri kuherrusvaihe pitää uhria kiinni suhteessa: se ruokkii toivoa muutoksesta. Ammattilaisten viesti on yksiselitteinen: ilman ulkopuolista apua ja tekijän todellista vastuunottoa kierre harvoin katkeaa itsestään.

Kierteen ymmärtäminen on tärkeää myös läheisille. Ulkopuolisesta voi olla turhauttavaa nähdä, kun uhri palaa yhä uudelleen suhteeseen kuherrusvaiheen aikana. Tämä ei kuitenkaan ole merkki tyhmyydestä tai heikkoudesta, vaan osoitus siitä, miten taitavasti vallankäyttö sitoo uhria. Tieto kierron vaiheista auttaa sekä uhria että hänen läheisiään hahmottamaan, että toistuvat lupaukset muutoksesta ovat tyypillinen osa väkivallan dynamiikkaa, eivät todellinen käännekohta.

Väkivallan vaikutukset lapsiin

Kun parisuhdeväkivaltaa tapahtuu lapsiperheessä, väkivalta koskettaa aina myös lapsia, vaikka se ei kohdistuisi heihin suoraan. Tilastokeskuksen vuoden 2024 tietojen mukaan alaikäisiä uhreja oli arviolta 3 000, mutta tämän lisäksi huomattava määrä lapsia altistuu väkivallalle sivustakatsojina. Väkivallan näkeminen tai kuuleminen kotona on lapselle traumaattista ja luokitellaan nykyään lapseen kohdistuvaksi henkiseksi väkivallaksi.

Vaikutukset voivat olla pitkäkestoisia. Väkivallalle altistuneilla lapsilla esiintyy keskimääräistä enemmän ahdistusta, keskittymisvaikeuksia ja univaikeuksia, ja riski omaksua väkivaltaisia tai väkivallalle altistavia toimintamalleja aikuisuudessa kasvaa. Juuri tämä ylisukupolvisuus tekee varhaisesta puuttumisesta erityisen tärkeää. Turvakodit ja perhetyö huomioivat lapset omana asiakasryhmänään ja tarjoavat heille kohdennettua kriisitukea.

Jokaisella, joka työssään tai vapaa-ajallaan kohtaa lapsia, on lastensuojelulain mukainen ilmoitusvelvollisuus, jos herää huoli lapsen turvallisuudesta. Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä myös nimettömänä, ja kynnys sen tekemiseen on tarkoituksella matala. Epävarmassa tilanteessa kannattaa konsultoida sosiaalipäivystystä, joka päivystää ympäri vuorokauden.

Milloin kyse ei ole enää riidasta vaan väkivallasta

Jokaisessa parisuhteessa on erimielisyyksiä, eikä riitely tee suhteesta väkivaltaista. Raja ylittyy silloin, kun toinen käyttää valtaa, pelottelua tai fyysistä voimaa hallitakseen toista. Seuraavat varoitusmerkit erottavat väkivallan tavanomaisesta konfliktista:

• Pelkäät kumppaniasi tai mukautat käytöstäsi välttääksesi hänen suuttumustaan.
• Sinua on satutettu fyysisesti, tönitty, kuristettu tai estetty liikkumasta.
• Sinua nöyryytetään, uhkaillaan tai kontrolloidaan toistuvasti.
• Sinut on pakotettu seksuaaliseen kanssakäymiseen vastoin tahtoasi.
• Lapset näkevät tai kuulevat väkivaltaa, mikä on aina myös lapseen kohdistuvaa väkivaltaa.

Jos tunnistat näistä yhdenkin, on syytä hakea apua. Et ole vastuussa toisen väkivallasta, etkä ansaitse sitä, riippumatta siitä, mitä suhteessa on tapahtunut. Avun hakeminen ei tarkoita, että suhteen olisi heti loputtava, mutta se tarkoittaa, että saat turvallisen tilan pohtia tilannettasi.

Mistä saa apua – palvelut ja yhteystiedot 2026

Suomessa on kattava ja pääosin maksuton tukipalveluiden verkosto. Avun hakeminen on aina oikea ratkaisu, oli tilanne akuutti tai pitkään jatkunut. Et tarvitse fyysisiä vammoja tai todisteita ottaaksesi yhteyttä, vaan pelkkä huoli omasta tai läheisesi tilanteesta riittää. Alla on koottuna keskeiset valtakunnalliset palvelut, joihin voi olla yhteydessä nimettömänä ja ilman lähetettä.

Nollalinja ja hätänumerot

Nollalinja on valtakunnallinen, maksuton auttava puhelin numerossa 116 016. Se päivystää ympäri vuorokauden vuoden jokaisena päivänä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, ja palveluun voi soittaa nimettömänä. Lisäksi Nollalinjalla on chat-palvelu arkisin. Jos olet välittömässä vaarassa, soita aina ensin yleiseen hätänumeroon 112.

Turvakodit ja kriisiapu

Turvakodit tarjoavat välittömän, turvallisen majoituksen ja kriisiavun väkivaltaa tai sen uhkaa kokeville. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan turvakotipalvelu on maksuton, ympärivuorokautinen eikä edellytä lähetettä, joten paikkaa voi hakea myös itse suoraan. Turvakoti on tarkoitettu sekä naisille, miehille että lapsille, ja sinne voi mennä myös ennakoivasti, jos pelkää väkivallan kärjistyvän.

Turvakotijakson aikana saa kriisiavun lisäksi käytännön apua tilanteen selvittämiseen: neuvontaa asumiseen, talouteen, lasten asioihin ja oikeudellisiin kysymyksiin liittyen. Henkilökunta auttaa myös laatimaan turvallisuussuunnitelman ja ohjaa tarvittaessa muiden palveluiden piiriin. Jakso voi kestää muutamasta päivästä useisiin viikkoihin tilanteen mukaan. Turvakoti ei velvoita mihinkään päätökseen suhteen jatkosta, vaan tarjoaa rauhallisen ja turvallisen ympäristön oman tilanteen pohtimiseen.

Lainsäädäntö ja uhrin oikeudet

Uhrin oikeudet ovat Suomessa vahvistuneet merkittävästi viime vuosina. Pari- ja lähisuhteessa tapahtuva pahoinpitely on virallisen syytteen alainen rikos, eli syyttäjä voi viedä asiaa eteenpäin myös silloin, kun uhri ei itse halua tehdä rikosilmoitusta. Tämä suojaa erityisesti tilanteissa, joissa uhri on tekijästä riippuvainen.

Keskeisiä oikeudellisia keinoja ovat:

• Lähestymiskielto, jolla voidaan kieltää tekijää ottamasta yhteyttä tai lähestymästä uhria.
• Vainoamisen kriminalisointi, joka kattaa toistuvan seuraamisen, tarkkailun ja uhkailun.
• Suostumusperusteinen seksuaalirikoslaki, joka tuli voimaan vuonna 2023.
• Oikeus maksuttomaan oikeusapuun ja tukihenkilöön rikosprosessin aikana.

Uhrilla on myös oikeus saada tietoa tekijän vapautumisesta sekä oikeus turvakieltoon, jolla omat osoitetiedot voidaan salata viranomaisrekistereissä. Nämä keinot kannattaa selvittää yhdessä rikosuhripäivystyksen tai turvakodin työntekijän kanssa, jotka osaavat opastaa juuri oman tilanteen mukaan.

Rikosprosessi voi tuntua pelottavalta, mutta uhria ei jätetä yksin. Tukihenkilö voi olla mukana kuulusteluissa ja oikeudenkäynnissä, ja monissa tapauksissa uhrin ei tarvitse kohdata tekijää kasvotusten, sillä todistaminen voidaan järjestää erillisessä tilassa tai videoyhteydellä. Lisäksi uhrilla on oikeus hakea vahingonkorvausta sekä rikoksen aiheuttamasta kärsimyksestä että taloudellisista menetyksistä. Oikeusavun tarpeen voi kartoittaa jo ennen rikosilmoituksen tekemistä.

Näin voit auttaa läheistä

Moni huomaa väkivallan merkkejä ystävän tai sukulaisen suhteessa mutta ei tiedä, miten toimia. Tärkeintä on, ettei jätä asiaa huomiotta. Tutkimustiedon mukaan ulkopuolisen tuki on usein ratkaiseva tekijä, joka auttaa uhria lähtemään väkivaltaisesta suhteesta.

1. Ota asia rauhallisesti puheeksi kahden kesken ja turvallisessa tilanteessa.
2. Kuuntele tuomitsematta äläkä painosta nopeisiin päätöksiin.
3. Kerro, että apua on saatavilla, ja tarjoudu etsimään yhteystiedot yhdessä.
4. Älä ota yhteyttä tekijään tai aseta läheistäsi vaaraan omilla toimillasi.
5. Jos epäilet välitöntä vaaraa, soita hätänumeroon 112.

On hyvä muistaa, että lähteminen on usein prosessi, joka vaatii aikaa ja useita yrityksiä. Kärsivällinen ja pysyvä tuki on arvokkaampaa kuin painostus. Samalla on tärkeää huolehtia myös omasta jaksamisesta, sillä läheisen auttaminen voi olla raskasta.

Älä odota täydellistä hetkeä ottaaksesi asian puheeksi. Pienikin viesti siitä, että olet huomannut ja olet käytettävissä, voi olla uhrille ratkaiseva. Voit sanoa yksinkertaisesti, että olet huolissasi ja että hän voi tulla luoksesi milloin tahansa. Vältä asettamasta ehtoja tuellesi, sillä uhri saattaa palata suhteeseen useita kertoja ennen lopullista lähtöä. Tärkeintä on, että hän tietää, ettei jää yksin.

Toipuminen ja elämä väkivallan jälkeen

Väkivaltaisesta suhteesta irrottautuminen on harvoin yksittäinen tapahtuma, vaan pidempi toipumisprosessi. Monilla uhreilla on kokemuksia traumaperäisestä oireilusta, kuten ahdistuksesta, häpeästä, unettomuudesta ja takaumista. Nämä reaktiot ovat normaaleja vasteita epänormaaliin tilanteeseen, eivätkä merkki heikkoudesta. Ammatillinen kriisi- ja traumatuki nopeuttaa toipumista merkittävästi.

Toipumisen kannalta keskeisiä elementtejä ovat turvallisuuden palauttaminen, vertaistuki ja itsetunnon vähittäinen vahvistuminen. Monet kokevat hyötyvänsä vertaisryhmistä, joissa voi jakaa kokemuksia muiden samaa läpikäyneiden kanssa. Talouden ja asumisen järjestäminen uudelleen on usein konkreettinen mutta tärkeä osa uuden elämän rakentamista.

On myös tärkeää ymmärtää, että terve parisuhde on väkivallan jälkeen edelleen mahdollinen. Toipumisen myötä moni oppii tunnistamaan varhaiset varoitusmerkit ja asettamaan rajoja. Tieto siitä, millaista turvallinen ja kunnioittava kumppanuus on, suojaa jatkossa: se auttaa erottamaan aidon läheisyyden kontrollista ja pelosta.

Tulevaisuuden näkymät: mihin suuntaan kehitys kulkee?

Vuonna 2026 keskustelu parisuhdeväkivallasta on aiempaa avoimempaa, ja sekä lainsäädäntö että palvelut kehittyvät. Lääkärilehden mukaan terveydenhuoltoon kehitetyt hoitomallit, joissa väkivalta tunnistetaan ja kirjataan järjestelmällisesti, ovat tuottaneet hyviä tuloksia ja niitä on tarkoitus laajentaa. Tämä siirtää painopistettä jälkikäteisestä rankaisemisesta varhaiseen tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn.

Tulevina vuosina odotetaan edistystä erityisesti henkisen väkivallan ja pakottavan kontrollin tunnistamisessa lainsäädännössä, digitaalisen väkivallan torjunnassa sekä turvakotipaikkojen riittävyydessä. Pohjoismaisen yhteistyön tiivistyessä myös tutkimustieto karttuu, mikä auttaa kohdentamaan resursseja paremmin. Avoin keskustelu ja asenteiden muutos ovat kuitenkin yhtä tärkeitä kuin lakipykälät: mitä vähemmän aiheeseen liittyy häpeää, sitä useampi uskaltaa hakea apua ajoissa.

Teknologia tuo mukanaan sekä uhkia että mahdollisuuksia. Vaikka digitaaliset välineet ovat antaneet kontrollille uudet muodot, samat välineet voivat myös auttaa: matalan kynnyksen chat-palvelut, turvasovellukset ja verkossa toimiva vertaistuki tavoittavat sellaisiakin uhreja, joille puhelinsoitto on liian suuri kynnys. Ennaltaehkäisyssä korostuu jatkossa myös nuorten parisuhdetaitojen ja turvataitojen opetus, sillä asenteet ja toimintamallit muotoutuvat jo varhain. Pitkällä aikavälillä kestävin ratkaisu on kulttuurinen muutos, jossa väkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää eikä yksityisasia.

Usein kysytyt kysymykset

Onko parisuhdeväkivalta lisääntynyt Suomessa?

Tilastokeskuksen tietojen mukaan viranomaisten tietoon tulleiden uhrien määrä on noussut useita vuosia peräkkäin, vuoden 2024 ollessa noin 12 500 uhria. Osa kasvusta selittyy paremmalla ilmoitusalttiudella, mutta myös todellinen palvelutarve on lisääntynyt.

Mihin numeroon soitan, jos koen väkivaltaa?

Akuutissa vaarassa soita 112. Muuten voit soittaa maksuttomaan Nollalinjaan numeroon 116 016 ympäri vuorokauden. Soittaa voi nimettömänä, myös silloin, kun haluat vain keskustella tilanteesta.

Voiko mies olla parisuhdeväkivallan uhri?

Kyllä. Tuoreimpien tietojen mukaan noin neljännes aikuisuhreista on miehiä. Kaikki palvelut, kuten Nollalinja ja turvakodit, ovat tarkoitettu kaikille sukupuolille.

Maksaako avun hakeminen mitään?

Ei. Nollalinja on maksuton, ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan turvakotipalvelu on maksuton, ympärivuorokautinen eikä edellytä lähetettä. Myös rikosuhripäivystyksen neuvonta ja oikeusapu väkivaltatilanteissa ovat usein maksuttomia.

Mitä lähestymiskielto tarkoittaa käytännössä?

Lähestymiskielto on tuomioistuimen päätös, joka kieltää tekijää ottamasta yhteyttä uhriin tai lähestymästä tätä. Kieltoa voi hakea poliisin, syyttäjän tai itse käräjäoikeudesta. Kiellon rikkominen on rikos, josta voi seurata sakko tai vankeutta.

Miten teen turvallisuussuunnitelman?

Turvallisuussuunnitelma kannattaa tehdä yhdessä ammattilaisen, kuten Nollalinjan tai turvakodin työntekijän, kanssa. Siihen kuuluu esimerkiksi tärkeiden asiakirjojen ja lääkkeiden valmiiksi pakkaaminen, luotettavan henkilön sopiminen turvapaikaksi sekä hätätilanteen toimintamallin harjoittelu lasten kanssa.

Yhteenveto

Parisuhdeväkivalta on Suomessa vakava ja valitettavasti yleistynyt ilmiö: viranomaisten tietoon tuli vuonna 2024 arviolta 12 500 uhria, joista valtaosa aikuisuhreista on naisia. Suomi ja muut Pohjoismaat näkyvät EU-vertailuissa kärkipäässä, mikä kertoo sekä todellisesta ongelmasta että rohkeudesta raportoida sitä. Ilmiön taloudellinen hinta yhteiskunnalle nousee kymmeniin ja sadan miljoonan euron luokkaan vuosittain.

Parisuhdeväkivalta on monimutkainen ilmiö, johon ei ole yhtä ratkaisua. Sen torjuminen vaatii samanaikaisesti lainsäädäntöä, palveluita, terveydenhuollon valppautta, asenteiden muutosta ja jokaisen meidän rohkeutta puuttua. Yhdessä nämä voivat katkaista kierteen, joka muuten siirtyy sukupolvelta toiselle.

Tärkein viesti on kuitenkin toivoa antava: apua on saatavilla, se on maksutonta ja usein saatavissa heti. Väkivalta ei ole koskaan uhrin syytä, eikä kenenkään tarvitse selvitä yksin. Jos tunnistat väkivallan merkkejä omassa tai läheisesi suhteessa, ota yhteyttä Nollalinjaan numeroon 116 016 tai hätätilanteessa numeroon 112. Lisää näkökulmia parisuhteiden hyvinvointiin ja kriiseihin löydät myös Puolisouutisten etusivulta.

Lähteet

• Tilastokeskus: Pari- ja lähisuhdeväkivalta 2024 – haettu May 29, 2026
• Tilastokeskus: Pari- ja lähisuhdeväkivalta 2023 – haettu May 29, 2026
• Tilastokeskus, Tietotrendit: Nuorten naisten kokema parisuhdeväkivalta – haettu May 29, 2026
• THL: Lähisuhdeväkivalta ja naisiin kohdistuva väkivalta Suomessa 2024 – haettu May 29, 2026
• Valtioneuvosto: Lähisuhdeväkivallasta aiheutuvat kustannukset Suomessa – haettu May 29, 2026
• Lääkärilehti: Hyviä tuloksia lähisuhdeväkivallan hoitomallista – haettu May 29, 2026
• Nollalinja – Apua väkivaltaan 116 016 – haettu May 29, 2026